Venäjänkieliset LHBTIQ+ -aktivistit Baltian maissa

“Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan myötä Venäjän LHBTIQ+‑aktivistiliike LHBTIQ+ (lesbo-, homo- ja biseksuaalit, trans- ja intersukupuoliset ja queereiksi identifioituvat) on maantieteellisesti hajaantunut, mutta ei suostu lannistumaan tiukentuvan lainsäädännön edessä.

Merkittävä osa kansalaisaktivismista Venäjällä on siirtynyt maan alle ja keskittyy välttämättömien palvelujen tarjoamiseen. Ruohonjuuritason ryhmät esimerkiksi tarjoavat tiloja tapaamisille ja vertaistuelle. Psykologista ja oikeudellista apua on tarjolla ympäri Venäjän. Lisäksi emigraatiosta on tullut osa aktivismia.

Post doc ‑tutkimuksessani tutkin etnografisin menetelmin, miten Venäjältä muuttaneet, kansainvälisesti hajallaan olevat LHBTIQ+ -aktivistit muodostavat aktivismiaan tiukentuneen kontrollin ja geopoliittisten jännitteiden aikana erityisesti Venäjälle.

Minua kiinnostaa, millaisia aktivismin muotoja Venäjältä Baltiaan muuttaneet sekä muut venäjänkieliset LHBTIQ+ ‑aktivistit hyödyntävät ja kehittävät arjessaan ja julkisissa mielenilmauksissa sekä mitä heidän verkostoilleen tapahtuu sekä paikallisesti että kansainvälisesti.

Tutkimukseni on jatkoa vuonna 2022 julkaistulle väitöskirjalleni Pietarin LHBTIQ+‑aktivismista vuosina 2017–2019. Jo tuolloin järjestöt, ryhmät ja aktivistit järjestivät ja koordinoivat erilaisia tapahtumia, vertaistukiryhmiä ja koulutuksia, mutta myös kulttuuriin keskittyviä tilaisuuksia pääosin meiltä meille -periaatteella.

Tähän on syynsä, sillä vuonna 2013 Venäjällä astui voimaan niin kutsuttu ”homopropagandalaki”. Se kieltää LHBTIQ+ ‑ihmisistä puhumisen alaikäisille, mikäli keskustelun sävy on neutraali tai positiivinen. Lain myötä homoseksuaalisuus muotoiltiin poliittiseksi käyttämällä uutta stigmatisoivaa termiä, ei-perinteiset seksuaalisuhteet.

LHBTIQ+ ‑henkilöiden läsnäoloa on pyritty entistä tiukemmin piilottamaan yhteiskunnassa ja heidän toimijuuttaan on rajoitettu Venäjällä 2010-luvulta lähtien. Sodan myötä kaikki kansalaisaktivismi on entistä vaikeampaa. Ulkomaisen agentin laki tiukentui joulukuussa 2022. Nyt yksittäisiä aktivisteja voidaan riippumatta heidän kansallisuudestaan ja sijainnistaan leimata Venäjällä ulkomaisiksi agenteiksi. Tämä ilmentää sekä opposition systemaattista painostusta että pelon ilmapiirin luomista.

Mitä ilmeisimmin lyhyeksi suunnitellun sodan jatkuessa valtio hyödynsi tuttua strategiaansa: Epäonnistumistensa peittelemiseksi sekä muodosti ja etsi sisäisiä vihollisia.

Viranomaisten erityisen huomion alle tulivat jälleen seksuaali‑ ja sukupuolivähemmistöt. Joulukuussa voimaan astui lakiuudistus, joka kieltää kaikki LHBTIQ+ -teemat. Se sisältää erityismaininnan ’sukupuolenvaihtamiseen kehottamisesta’ Venäjällä. Valtion aiempaa kielteisempi suhtautuminen transihmisiin ilmeni konkreettisesti heinäkuussa. Uusi laki kieltää kaikki trans-ihmisten hormonihoidot ja kirurgiset toimenpiteet. Lisäksi heidän jo solmitut avioliittonsa mitätöidään eikä heille myönnetä alaikäisten huoltajuutta.

Venäjältä pois muuttaneet aktivistit kuvailevat, etteivät he pystyneet hengittämään Venäjällä.

Suuri joukko aktivisteista pakeni Venäjältä Eurooppaan, Keski‑Aasiaan ja kauemmaksikin jo keväällä 2022. Osa järjestöistä on joutunut lakkauttamaan toimintansa Venäjällä. Kaksi Pietarin suurinta LHBT-järjestöä ovat siirtäneet toimintansa Pietarista Baltiaan. Kaikki aktivistit eivät kuitenkaan halua muuttaa ulkomaille. Tiedän yhdenkin pietarilaisen aktivistin, joka oli pitkään järjestössä töissä. Järjestö evakuoitiin henkilökuntineen Baltiaan mutta kuukauden päästä hän kuitenkin palasi takaisin rakkaaseen kotikaupunkiinsa.

Aktivistien toiminta on muotoutunut tukalan ilmapiirin myötä joustavaksi. Nykyisissäkin olosuhteissa he ovat löytäneet tapoja toimia Venäjällä. Aktivistit toimivat ulkomailta käsin kouluttaen, koordinoiden ja tiedottaen toiminnastaan Venäjällä turvallisemmista olosuhteista käsin. Digitaalinen media on tässä merkittävässä roolissa, joskin sitäkin Venäjän valtio valvoo aiempaa tarkemmin.

Virossa aktivisteja Venäjältä tulee ja menee eikä usea ole vielä päättänyt, minne he asettuvat. Osa myös odottaa mahdollisuutta palata Venäjälle. Aktivistikentän supertähdille Viro voi olla vähän tylsä paikka. Liettuan Vilnaan moni vaikuttaa kuitenkin asettuneen pysyvämmin. Siellä on laaja venäjänkielinen oppositioryhmittymä journalisteja, tutkijoita ja kansalaisaktivisteja.

Sota on jo jatkunut jo yli puolitoista vuotta ja muualle muuttaneet aktivistit jatkavat edelleen toimintaansa Venäjälle ja lisääntyvissä määrin myös muualle. On kiinnostavaa seurata, miten heidän ylirajaiset solidaarisuutensa muodot Venäjällä asuville ja toimiville LHBTIQ+ ‑ihmisille kehittyvät ajan myötä.

Tällä hetkellä suhteet muuttaneiden ja Venäjällä asuvien aktivistien välillä ovat osin jännitteiset. Yksi haastateltavistani Virossa painotti, että sekä Venäjällä asuvat että sieltä muuttaneet ovat toimijoita ja haluavat tasavertaista kohtelua. Tilanne lainsäädännön myötä muodostaa kuitenkin epäsuhtaa suhteisiin. Varsinkin, kun aktivistit Venäjällä eivät useinkaan voi toimia omilla kasvoillaan ja nimillään. Tämä on ristiriidassa sen kansalaisaktivismin kanssa, jonka tunnemme esimerkiksi Suomessa.

Venäjällä aktivismi on merkittävissä kanavoitunut sodanvastaisuuteen. LHBTIQ+‑ aktivistit olivat ensimmäisiä, jotka lähtivät etunenässä mielenosoituksiin Venäjällä. Myös venäläistaustaiset aktivistit ulkomailla järjestävät sodanvastaisia mielenilmauksia ja tuovat vaativat poliittisten vankien vapautusta Venäjällä. LHBTIQ+- aktivismissa kerättyä tietotaito hyödynnetään sodanvastaiseen toimintaan. Samalla he ymmärtävät, että nämä asiat eivät tällä hetkellä kiinnosta useimpia Virossa, jossa huomio on ymmärrettävästi tuessa Ukrainaan.

Sain Juhlarahastolta apurahaa kahden kuukauden kenttätutkimukseen, jota tein kesällä. Matka‑apuraha mahdollisti kenttätyömatkan Viroon, Latviaan ja Liettuaan. Mielestäni tässä muuttuvassa tilanteessa oli erityisen tärkeää päästä käytännössä seuraamaan aktivistien arkea ja toimintaa.

Tutkimukseni tuo tärkeää tietoa marginalisoitujen henkilöiden aktivismista, Venäjältä muuttaneiden arjesta geopoliittisesti kiristyneessä tilanteessa sekä valtioiden rajat ylittävästä solidaarisuudesta. Lisäksi analysoin venäjänkielisten henkilöiden toiminnan mahdollisuuksia ja rajoituksia Baltian maissa, joissa on jo ennestään moninainen venäjänkielinen vähemmistö.”