Opintomatkojen järjestäminen on yhä haastavampaa – Montenegrosta löytyi helmi
Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun rehtori Marja Jegorenkov järjesti venäjän kielen opiskelijoille opintomatkan Montenegroon Juhlarahaston tuella.
”Teimme yhdessä opiskelijoideni kanssa opintomatkan vuoden 2025 huhti‑ ja toukokuun vaihteessa Montenegroon, Budvan kaupunkiin. Matka järjestettiin yhteistyössä Faculty of Liberal Arts (FLAS) -tiedekunnan kanssa.
Sain vinkin Montenegrosta ja FLASista tuttavaltani. Tutkittuani tiedekunnan verkkosivuja tarkemmin, olin yhteydessä dekaani Marina Kalashnikoviin ja sovimme alustavasti yhteistyöstä. Kävin etukäteen Budvassa tutustumassa tiloihin ja teimme Marinan kanssa alustavan suunnitelman. Olen iloinen, että löysin Euroopasta paikan, jossa opiskelijat pääsivät opiskelemaan venäjää taitavien opettajien johdolla.
Faculty of Liberal Arts on tiedekunta Budvassa, jossa opetetaan humanistisia aineita pääosin englanniksi, mutta myös venäjäksi. Tiedekuntaa tukevat muun muassa Ukrainan sotaa vastustavat Venäjältä paenneet ja nyt eri puolilla Eurooppaa vaikuttavat aktivistit. Tiedekunta tekee yhteistyötä sekä montenegrolaisten että muiden eurooppalaisten yliopistojen kanssa. Toimintaa on ollut vuodesta 2022. FLASin yksi tehtävä on helpottaa sotaa paenneiden nuorten mahdollisuutta suorittaa keskeytyneitä yliopisto‑opintojaan loppuun tai siirtymistä muihin yliopistoihin.
FLAS järjesti opiskelijoillemme laadukkaan venäjän kielen kurssin, jolla opetusta antoivat äidinkielenään venäjää puhuvat venäjänopettajat. Opetusta oli 30 tuntia viikossa. Opetusryhmiä oli kolme, kaksi venäjää vieraana kielenä opiskelevien ‑ryhmää ja yksi ryhmä venäjää äidinkielenään puhuville oppilaille. Matkalle osallistui kaikkiaan 19 nuorta.
Majoituimme Budvassa pienessä majatalossa, jossa talvisin majoitetaan esimerkiksi sotaa paenneita venäläisiä ja valkovenäläisiä tai järjestetään lomaleirejä sodan keskellä eläville ukrainalaislapsille. Majoittumalla tuimme tämän keskuksen toimintaa.
Opintomatkan aikana opiskelijamme pääsivät tutustumaan venäjänkielisen diasporan elämään Montenegrossa. Kohteessa opetusta antoivat Venäjältä paenneet yliopisto‑opettajat, jotka eivät ole voineet jäädä kotimaahansa Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyssodan ja maan harjoittaman sananvapauden rajoittamisen sekä ihmisoikeusrikkomusten vuoksi.
Lisäksi opiskelijoillamme oli tiedekunnan opiskelijoita tutoreina. He auttoivat opinnoissa ja olivat mukana vapaa‑ajan ohjelmassa. Tutorit olivat venäläistaustaisia nuoria, jotka tulivat hyvin erilaisista lähtökohdista ja joista kukin oli tavallaan joutunut jättämään kotimaansa.
Opiskelijamme tutustuivat matkalla myös paikalliseen kulttuuriin ja montenegron kielen alkeisiin. He pääsivät vertaamaan venäjän ja montenegron kielten eroja ja yhteneväisyyksiä. On tärkeää saada venäjän opiskelijat ymmärtämään, että muita slaavilaisia kieliä on helpompi oppia, kun osaa jo yhtä slaavilaista kieltä. Kielten lisäksi opiskelijat perehtyivät Balkanin alueen menneisyyteen ja näkivät, kuinka ihmiset eri uskonnoista ja kieliryhmistä ovat jatkaneet elämäänsä 90‑luvun sotien jälkeen.
Kokemukseni mukaan venäjän opintomatkojen suunnittelu on yhä hankalampaa ja niiden järjestäminen vaatii nykytilanteessa paljon. Kannustan opettajia siihen, mutta se vaatii paljon oma‑aloitteisuutta, ajankäyttöä ja yhteyksiä. Näen, että kontakteja on yhä vaikeampaa löytää ja samalla täytyy olla tarkkana yhteistyökumppaneiden poliittisista taustoista.
Valitettavaa on, että Montenegron opintomatkoihin ei voi käyttää Erasmus‑rahaa, koska maa ei kuulu Euroopan Unioniin. Tällöin avustukset matkaan on haettava monilta eri tahoilta, jotta opiskelijoiden oma osuus jäisi mahdollisimman pieneksi.
Juhlarahastolla on sen takia entistä isompi rooli venäjän kielen opiskelijoiden opintomatkojen järjestämisessä. Aion jatkaa yhteistyötä tiedekunnan kanssa, sillä opiskelijoiden palaute ja kokemuksemme kohteesta olivat niin positiivisia. Opintomatkoilla on valtavan iso merkitys opiskelijoille, koska niissä he pääsevät itse havainnoimaan ja kokemaan.”