"Nyt voin tehdä haastattelut ilman tulkkia”

“Työskentelen Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajana Virossa ja ajoittain myös muualla Baltiassa sekä Suomessa.

Baltiassa asuu merkittävä ja moninainen venäjänkielinen väestö. Osa heistä ei puhu muita kieliä kuin venäjää. Kontaktin saaminen heihin edellyttää venäjän kielen taitoa.

Virossa esimerkiksi Narvan kaupungin asukkaista 97% puhuu äidinkielenään venäjää. Tallinnassa venäjänkielisiä on paljon esimerkiksi Lasnamäellä.

Viron kautta kulkee myös muualla Euroopassa asuvien venäläisten pääreitti Venäjälle ja sieltä pois, kuten myös Venäjällä asuvien kaksoiskansalaisten reitti ulos.

Alueella asuu lisäksi merkittävä osa venäläisestä oppositiosta ja suuri ukrainalaispakolaisten joukko, joka osaa venäjää tai jolle venäjä on äidinkieli.

Käytän venäjää toimittajan työssäni ja olen pitkään opiskellut sitä vähän aina silloin tällöin. Olen vuosien varrella oppinut venäjän kieliopin perusteet ja tavallisen sanaston. Hain Juhlarahaston apurahaa panostaakseni etenkin suullisen kielitaidon kehittämiseen.

Olen aiemmin tehnyt yksinkertaisia haastatteluja venäjäksi ja huomannut, että minun olisi hyvä ymmärtää nopeaa puhekieltä, jota tarvitsee kohtaamisissa ihmisten kanssa. Heikompikin kielitaito on auttanut saamaan suoran kontaktin venäjänkielisiin riippumatta heidän kotimaastaan.

Jännitteisessä maailmantilanteessa suorien kohtaamisten merkitys korostuu. Talvella käytin haastattelussani Narvassa apuna tulkkia ja huomasin, että olisin ehkä voinut saada paremman haastattelun ilman tulkkia. Keväästä alkaen olen tehnyt haastattelut venäjäksi itse.

Juhlarahaston apurahalla rahoitetut venäjän tunnit loppuivat kesäkuun lopussa ja jatkoin vielä omalla rahalla saman opettajan kanssa heinäkuussa. Löysin yksityisopettajan Tallinnan kesäyliopiston kautta.

Lukasz Marek Chwistek opettaa Tallinnan kesäyliopistossa ja talviyliopistossa venäjää ulkomaalaisille. Opetus oli hyvin intensiivistä. Oli itseltäni hölmöä opiskella työn ohessa. Seuraavaksi ajoittaisin intensiiviopinnot lomani ajalle.

Venäjän kielen osaamisen tärkeys toimittajana tulee jatkumaan Suomessa ja Baltian maissa jatkossakin. Itse jatkan kielitaidon ylläpitämistä niin, että seuraan venäjänkielisen sosiaalisen median sivuilla keskusteluja ja venäjänkielistä mediaa. Haaveilen kuukauden mittaisesta kielikurssista, jossa kielitaitoni voisi mennä kunnolla eteenpäin. Virossa on todella hyviä opettajia.

Suomenkielisillä toimittajilla on useita syitä opiskella venäjää ja syventää venäjän kielitaitoa. Suomessa on iso ja moninainen venäjänkielinen maahanmuuttajaryhmä. On hyvä ymmärtää mitä siellä tapahtuu ja puhutaan. Lisäksi entisen Neuvostoliiton alueella tapahtuu paljon. Vaihtoehtoisia venäjänkielisiä kanavia on niin paljon, että on hyvä ymmärtää lähteitä.

Haastateltavaa pääsee aina lähemmäs hänen omalla äidinkielellään. Venäjän oppiminen on pitkä ja kärsivällisyyttä vaativa projekti. Ei kannata ajatella, että sen oppii yhtä nopeasti kuin englannin kielen. Silti projektiin kannattaa lähteä.”